Kunnes äkkiä onkin elokuu

Ei otsikkoa

2012-08-20T18:47:00+03:00

Rakas, minä en jaksa puhua
pyykkivuorista ja pullanmuruista ja bensalitran hinnasta
Tiedäthän sinä minut
minun suuhuni mahtuvat vain taivaan palot ja villinä laukkaavat yöpilvet
Ei pieniä kitinöitä joohan
eikä mitään ruuhkanatinoita
ei nurmikon leikkuuta hellesäässä ah ja voi
Jos et pidä siitä, jätä se
Sinä lähdit minun mukaani ja tiesit
että siitä päivästä lähtien tanssimme nurmikolla auringon lapsina
työpaikalle matkustaessa jäämme aina suutelemaan punaisissa valoissa
sadesää on vain syy kaivautua syvemmälle unimaailmaan
Älä petä minua
älä siirry niiden puolelle
joiden elämässä on vain huonoja säitä huonoja hallituksia huonoa palvelua huonolaatuisia tuotteita huonoa huonoa huonoa
Älä petä minua
pysy onnessani

Vastarannalla

2012-06-20T10:36:01+03:00

On olemassa eräs paikka, tuolla jossain korpien kätkössä metsän keskellä, kilometri vihreän niityn viertä ja sammaleisen kiven kohdalta oikealle. Tietty lampi, kaukana lokkien kirkunasta ja askelten kopinasta asvaltilla. Erämaalampi, voisi sanoa. Harvoin sinne ihan eksymällä eksyy, pitää osata kaivata että sinne löytää.
Se lampi on sellainen, mihin voi uimaankin mennä, ja kalastaa voi myös. Kaunis se on kaikin puolin. Mutta sen erityisyys on kuitenkin jotain muuta. Siinä lammessa piilee salainen raja.
On nimittäin olemassa tämän meidän ajankulkumme lisäksi kokonaan toinen maailma. Maailma, jossa aika kulkee peilikuvana omallemme. Sinä ja minä, sukumme ja ystävämme, vihollisemme - ne kaikki löytyvät myös sieltä toisesta maailmasta. Ja ihan ne ovat sellaisia kuin täälläkin, ei siinä sen kummempaa. Aika se vain on siellä erilainen, se nimittäin kulkee toisinpäin. Elämä alkaa vanhuudesta ja päättyy syntymään, lentokone seuraa höyryvanaa taivaalla. Hehkuvat hiilet syttyvät hiljalleen kunnes joku tuikkaa tulitikun roihuaviin liekkeihin. Siihen on siellä totuttu, se vain on niin.
Normaalisti emme törmää tuohon maailmaan, eikä sielläkään juuri meistä tiedetä. Eihän sielläkään ole kovin moni lammelle eksynyt. Mutta kerran sinne satuin kuitenkin, ja silloin huomasin, että maailmojen raja, se menee juuri tuon lammen kohdalla. Ja vastarannalla näin itseni, samanikäisen minäni, aivan kuin peiliin olisi katsonut. Toinen siellä tietenkin yhtä ihmeissään, mitä kummaa tämä nyt on?
No sehän oli uitava sinne, vastarannalle, itseä jututtamaan. Eihän nyt sellaista tilaisuutta jätetä käyttämättä.
Ja näin tämä ajankulku minulle selvisi, itseni kanssa turistessa, ja olipa se vaan mielenkiintoista kuulla mitä elämän loppupuolella olisi odotettavissa. Tuolle vastarannan minullehan se oli alkupuoli, ja aivan yhtä suurella mielenkiinnolla hän kuunteli minun tarinaani hänen tulevaisuudestaan.
Tällainen kohtaaminen ei ihan jokaisen kohdalle satu, mutta kenelle sattuu, niin rohkeutta ja harkintaa se vaatii. Mitäpä haluaisit tulevasta tietää, jos tilaisuus olisi? Entä mitä kertoisit tuolle toiselle itsellesi, joka matkaa kohti lapsuuttaan?

Ei otsikkoa

2010-11-23T21:43:01+02:00

Sinun maassasi

palmujen lehdissä kultaiset reunukset

valo leikkii

kuin kaksivuotias

Sinun maassasi

syleilevät jumalat

iho iholla

Sinun maassasi

yhtä me

yhtä he jotka täällä vihaavat

Sinun maassasi

usko riittää vain rakkauteen

ei sotaan

Sinun maassasi

Minä kaipaan.

Ei otsikkoa

2010-08-08T23:54:01+03:00

Next thing you know

you're awake and screamin

and the clock on the wall

shows 15 minutes past future

Ei otsikkoa

2010-08-08T23:37:01+03:00

I rag my paintings

to remind of an

ancient lullaby

never heard

never seen

one so silent

one so still

And still...

there's everything

in a sudden burst of sunrise

so loud, so clear

in a penetrating blink of an eye

that's where you see it

the lullaby

and the painting

Unohdan

2010-08-08T23:33:01+03:00

Käärin sinut pehmeään pakettiin

lempeästi rapisevaan paperiin

piilotan

ylimmälle hyllylle, viimekesäisten juhlakenkien taakse

unohdan

että olit koskaan olemassakaan

hengitän taas

omaa ilmaa

Ote

2010-08-08T23:30:01+03:00

Minä päästin irti

otteeni luisti vaikka olisin kyllä pysynyt

päätin irrottaa koska

valoa hohtava aukko

turvaverkon vasemmassa reunassa

houkutti minua

houkutti hyppäämään

toiseen maailmaan

sinne missä yleisö on

missä elämä on

Tyhjää täynnä on mun pää :)

2010-07-03T09:48:01+03:00

Huhuu?

Olinko jossain täällä?

Löysinkö kotiin?

muistan kuinka

kolkutin oveen

ja se avattiin

mutta minä katosin

muistikuvat päättyvät

Huhuilen

tyhjää

täällä on vain tämä ilma

tämä käsi

tämä olematon huone

ei ketään kotona

ei tänäänkään.

Ei otsikkoa

2010-07-03T09:38:01+03:00

Rakastan sinua

niinkuin kuu tyyntä merta

Rakastan sinua

niinkuin kurjen huuto erämaata

Rakastan sinua niinkuin

metsänpeitossa vaeltava pihapuutaan

Rakastan sinua

niinkuin olisit olemassa

niinkuin tuntisin sinut jo

Ja rakkaus läpäisee ihoni

kietoo kaiken

tuulta hyväilevään

usvanvalkoiseen

pehmeään huntuun

Rakastaessani sinua

rakastan kaikkea

niinkuin olisin jo

sylistäsi täysi

ja ylitse jakaa.

Ruhtinaan pidot

2010-07-03T09:28:01+03:00

Ruhtinaan pidot

Mato Melkkuri

asettanut kilpensä nojaamaan penkkiin

tarttunut muihin aseisiin

peltilautaseen, kihveliin ja leipäveitseen.

Rujo rastas

juhla-aterialla

ruhtinaan rinnalla

muruja yllin kyllin

Ruhtinas itse

simasaavin kanssa tanssin päättänyt

ei estele pientä vierasta

hiukan silmiään lepuuttaa.

Musta vihollinen

(Herra Korppi, jos tarkkoja ollaan)

juuri rynnännyt saliin

peitsien kolinaa perässään

nyt jo pöydässä istuen tuumaa

ainahan sotimaan ehtii

myöhemminkin.

Pidot jatkuu

kun narri pyörähtää

tahtiin auringon.