Pakkaslumipilvet jalanjäljissä, kuutamoyö. Koira tahtoo ulos. Kääriydyn untuvatakkiin ja sytytän tupakan. Koira kieputtaa lunta, etsii paikkaa, kyykistyy lopulta. Annan katseen kulkeutua savun mukana taivaalle.

Mitä? Liikahtiko tuo tähti? Kyllä - tähdenlento! Nyt saa toivoa! Ja minä toivon... Niin, mitäpä toivoisi? Kun mulla oikeastaan on kaikki tässä: lämpimät vaatteet, ystävä tuossa jalan juuressa, vatsakin täynnä. Kellon kierroksen päässä turvattu huominen. Tähtitaivas jota katsella. Mitä minä muuta voisin tarvita?

Tähti sammuu. Tumppaan tupakan, koira livahtaa ovesta turkkiaan ravistellen. Kiitän tähteä mahdollisuudesta. Älä ymmärrä väärin, ehkä ensi kerralla sitten.

Takaisin peittoon kääriytyessä sitten keksin sen. Tähti rakas: minä toivon että muistan tämän.