Miltä tuntuu asua postikortissa?

 

 

No hei vaan ja hyvää iltaa. Peremmälle, peremmälle. Ojentakaa vaan tänne takit, saatteko kiinnikkeet taitettua auki itse vai autanko? Juu olkaa hyvät ja taitelkaa itsenne istuma-asentoon tuonne olohuoneen puolelle. Olisi se ollut niin kaunis ilma istua puutarhassakin, mutta ehkä siirrymme sinne vähän myöhemmin, saa sitten ojennella jalkoja kolmiulotteisestikin.

 

Tällaistahan täällä on, vähän keskeneräistä vielä, varsinkin piha-aitaa pitäisi kohennella kun on päässyt kortin nurkka pikkuisen taittumaan jossain vaiheessa. Muutettiin tosiaan tällaiseen maalaispostikorttiin, kun siinä edellisessä asunnossa, öljyvärimaalauksessa, oli kalliimmat asumiskustannukset ja se öljyn haju kävi pitemmän päälle vähän särkemään päätä. Tässä me on kyllä viihdytty oikein mukavasti, on tilaa molempiin suuntiin ja lapsilla iso piha temmeltää.

 

No mutta, saisikos olla kahvia, minulla onkin tuolla pannu kuumana? Onneksi on sähköhella, se on näissä paperiasunnoissa aina riskaabelia tulisijojen kanssa kokkailla. Tietysti varovainen pitää olla tässäkin. Tuoretta kahvileipääkin olisi, juuri aamulla paistoin. Porotti aurinko niin kirkkaasti tähän piirongin päälle, että herätti aikaisin, päätin ruveta leipomaan piparkakkuja. Saisivat siirtää korttimme johonkin varjoisampaan, johan tässä haalistuu väritkin jatkuvassa päivänvalossa. Ukkokultakin näyttää jo selvästi kellastuneen, vaikka vasta pari viikkoa ehditty tässä majailla. Ai wc:täkö etsitte? No se on tuolla eteisessä, toinen ovi vasemmalla, varokaa vaan ettette mene siitä ensimmäisestä, sillä sen takana ei ole mitään. Meillä onkin kuivakäymälä täällä, ymmärrettävistä syistä.

 

Hohhoijaa, kylläpä tahtoo jalat puutua tässä taitoksilla istuessa. Mitäs jos tosiaan siirrytään pihalle, ei näytä olevan sateesta vaaraa. Sen verran onneksi viereinen jukkapalmu antaa sateensuojaa, ettei ihan pikkuropinoista tarvitse säikähtää. Kun vaan olisivat huolellisia sen kastelukannun kanssa!