Tuulen pisarat

tulen loiskeet

valon säkenöivä kynsi

avaa pehmeitä viiltoja

valmiiksi arkaan

syylliseen lihaan

 

Loikkaan vihaan

ja putsaan pöydän

antimet taskuihin

pakenen varjoilta

läpikuultavaan suoneen

 

Ei se lopu, ei

ei tähän ensimmäiseen maailmaan

ehkä vielä toiseenkaan

sitä katsellaan vielä kauan

pedon jälkiä lumella