"Tämän unen haluaisin nähdä"

Olipa kerran eräs kaukainen planeetta kaukana aurinkokuntamme vasemmalla laidalla. Jätän planeetan nimen tässä mainitsematta, sillä tuskinpa kukaan on niin kaukaisesta paikasta koskaan kuullutkaan. Planeetan asujaimisto koostui ihmisenkaltaisista, lähestulkoon ajattelemaan kykenevistä kaksijalkaisista sekä lukuisasta määrästä neli- ja useampijalkaisia olentoja. Myös planeetan ilmasto muistutti kovin omaamme.

Vierailin planeetalla kerran, unessani, enkä totisesti toivo päätyväni sinne toista kertaa. Varomattomana ja pahaa-aavistamattomana jouduin ryöstetyksi keskellä kirkasta päivää (mainitsinko jo että myös heillä auringon ja paikallisen kuun kiertokulku aiheuttivat yön ja päivän kaltaisen vuorokausivaihtelun?), ja kenenkään puuttumatta asiaan minulta vietiin kaikki vähänkään arvokas omaisuus suoraan käsistäni. Yritin tietenkin kääntyä paikallisten auktoriteettien puoleen, mutta he suhtautuivat asiaan mielestäni melko laimeasti, aivan kuin tuollainen olisi jokseenkin jokapäiväistä ja melkeinpä asiaankuuluvaa.

Kauhistustani eivät suinkaan lieventäneet kaikki ne lukuisat murhat, julkiset nöyryytykset, valheet sekä suorastaan julmuutta hipova voitontavoittelu ja kilpailu mistä ympärillä kohistiin suurin otsikoin (paikallinen tiedotus toimi jotakuinkin samaan tapaan kuin omalla planeetallamme). Kaiken tämän keskellä en enää hämmästellyt hylättyjä lapsia, joiden sydämet olivat muuttuneet kiviksi ja kasvot marmoriksi.

Planeetan kasvillisuus oli ilmeisesti joskus ollut kovinkin vehreää, mutta tapahtumahetkellä suuri osa siitä oli tuhoutunut ylikäytön seurauksena. Ilmeisesti paikan kaksijalkainen vähemmistö oli onnistunut nujertamaan valtaansa lähes kaikki muut lajit, ja hyödynsi asemaansa häikäilemättä. Silti valtaapitävät olennotkaan eivät tuntuneet voivan kovin hyvin: jouduin todistamaan mitä moninaisimpia tapoja ottaa itsensä hengiltä, ja arvostetuimpia konsteja näyttivät olevan ne, joilla mukaan tempaistiin suurin määrä sivullisia.

Ainoa edes jonkinlaiseen vastarintaan kykenevä taho vaikutti olevan paikan näkymättömin ja vaikeimmin kuvailtava tekijä. Käyttäisin ehkä tässä yhteydessä sanaa luonto, sillä melko lailla meidän luonto-sanaamme vastaava tämä toimija oli. Yhä enenevässä määrin se järjesti niin kaksi- kuin useampijalkaisia joukoittain tuhoavia mullistuksia: sairauksia, maan järkkymisiä, tulvia, kuivuutta ja myrskyjä. Juuri ennen unesta poistumistani olin vähällä joutua pientä saarivaltiota kohdanneen ennennäkemättömän tuhoisan maanjäristyksen uhriksi.

Onneksi kuitenkin heräsin, ja aikani henkeä haukottuani vihdoin tajusin nähneeni vain unta. Tämän unen todella halusinkin nähdä, ihan vain voidakseni todeta, että se oli vain unta...