maanantai, 20. elokuu 2012

Ei otsikkoa

Rakas, minä en jaksa puhua
pyykkivuorista ja pullanmuruista ja bensalitran hinnasta
Tiedäthän sinä minut
minun suuhuni mahtuvat vain taivaan palot ja villinä laukkaavat yöpilvet
Ei pieniä kitinöitä joohan
eikä mitään ruuhkanatinoita
ei nurmikon leikkuuta hellesäässä ah ja voi
Jos et pidä siitä, jätä se
Sinä lähdit minun mukaani ja tiesit
että siitä päivästä lähtien tanssimme nurmikolla auringon lapsina
työpaikalle matkustaessa jäämme aina suutelemaan punaisissa valoissa
sadesää on vain syy kaivautua syvemmälle unimaailmaan
Älä petä minua
älä siirry niiden puolelle
joiden elämässä on vain huonoja säitä huonoja hallituksia huonoa palvelua huonolaatuisia tuotteita huonoa huonoa huonoa
Älä petä minua
pysy onnessani

 

keskiviikko, 20. kesäkuu 2012

Vastarannalla

On olemassa eräs paikka, tuolla jossain korpien kätkössä metsän keskellä, kilometri vihreän niityn viertä ja sammaleisen kiven kohdalta oikealle. Tietty lampi, kaukana lokkien kirkunasta ja askelten kopinasta asvaltilla. Erämaalampi, voisi sanoa. Harvoin sinne ihan eksymällä eksyy, pitää osata kaivata että sinne löytää.
Se lampi on sellainen, mihin voi uimaankin mennä, ja kalastaa voi myös. Kaunis se on kaikin puolin. Mutta sen erityisyys on kuitenkin jotain muuta. Siinä lammessa piilee salainen raja.
On nimittäin olemassa tämän meidän ajankulkumme lisäksi kokonaan toinen maailma. Maailma, jossa aika kulkee peilikuvana omallemme. Sinä ja minä, sukumme ja ystävämme, vihollisemme - ne kaikki löytyvät myös sieltä toisesta maailmasta. Ja ihan ne ovat sellaisia kuin täälläkin, ei siinä sen kummempaa. Aika se vain on siellä erilainen, se nimittäin kulkee toisinpäin. Elämä alkaa vanhuudesta ja päättyy syntymään, lentokone seuraa höyryvanaa taivaalla. Hehkuvat hiilet syttyvät hiljalleen kunnes joku tuikkaa tulitikun roihuaviin liekkeihin. Siihen on siellä totuttu, se vain on niin.
Normaalisti emme törmää tuohon maailmaan, eikä sielläkään juuri meistä tiedetä. Eihän sielläkään ole kovin moni lammelle eksynyt. Mutta kerran sinne satuin kuitenkin, ja silloin huomasin, että maailmojen raja, se menee juuri tuon lammen kohdalla. Ja vastarannalla näin itseni, samanikäisen minäni, aivan kuin peiliin olisi katsonut. Toinen siellä tietenkin yhtä ihmeissään, mitä kummaa tämä nyt on?
No sehän oli uitava sinne, vastarannalle, itseä jututtamaan. Eihän nyt sellaista tilaisuutta jätetä käyttämättä.
Ja näin tämä ajankulku minulle selvisi, itseni kanssa turistessa, ja olipa se vaan mielenkiintoista kuulla mitä elämän loppupuolella olisi odotettavissa. Tuolle vastarannan minullehan se oli alkupuoli, ja aivan yhtä suurella mielenkiinnolla hän kuunteli minun tarinaani hänen tulevaisuudestaan.
Tällainen kohtaaminen ei ihan jokaisen kohdalle satu, mutta kenelle sattuu, niin rohkeutta ja harkintaa se vaatii. Mitäpä haluaisit tulevasta tietää, jos tilaisuus olisi? Entä mitä kertoisit tuolle toiselle itsellesi, joka matkaa kohti lapsuuttaan?

tiistai, 23. marraskuu 2010

Ei otsikkoa

 

 

Sinun maassasi

palmujen lehdissä kultaiset reunukset

valo leikkii

kuin kaksivuotias

 

Sinun maassasi

syleilevät jumalat

iho iholla

 

Sinun maassasi

yhtä me

yhtä he jotka täällä vihaavat

 

Sinun maassasi

usko riittää vain rakkauteen

ei sotaan

 

Sinun maassasi

 

Minä kaipaan.

 


sunnuntai, 8. elokuu 2010

Ei otsikkoa

 

Next thing you know

you're awake and screamin

and the clock on the wall

shows 15 minutes past future

 


sunnuntai, 8. elokuu 2010

Ei otsikkoa

 

I rag my paintings

to remind of an

ancient lullaby

never heard

never seen

one so silent

one so still

And still...

there's everything

in a sudden burst of sunrise

so loud, so clear

in a penetrating blink of an eye

that's where you see it

the lullaby

and the painting