"Häkkilinnut haaveilevat,
vapaat lentävät"
(lainattu ajatus *)
Lainattuja ajatuksia:
* sivun ylänurkan ajatus täältä: http://harmaasusi.blogspot.com/2009/09/unelmia.html
~
Helvetti ei ole kidutuksessa; helvetti on tyhjässä sydämessä.
(Kahlil Gibran)
~
Maailmassa on yksi ainoa tie, jota kukaan muu ei voi kulkea kuin sinä vain. Älä kysy, mihin se vie: kulje sitä.
(Friedrich Nietzsche)
~
Oikein käytetty elämä on kyllin pitkä.
(Seneca)
~
Ja jälkeen kaiken, minkä te koitte yhä vielä te hymyillä voitte.
(Yrjö Jylhä)
~
"Entä mitä te tekisitte," Mestari kysyi väkijoukolta, "jos Jumala puhuisi teille kasvoista kasvoihin ja sanoisi: 'Minä käsken sinua olemaan onnellinen tässä maailmassa niin kauan kuin elät.' Mitä te tekisitte tällaisessa tapauksessa?"
(Richard Bach: Vastahakoinen mestari)
~
Ihminen on kuin oikean käden rukkanen. Kun sen kääntää nurin, se on vasemman käden rukkanen.
(Veijo Meri)
~
Yks koneenpiirtäjä sanoi mulle, että kirjoita sellaisia runoja jotka eivät ota päähän, joista voisi olla tai tulla hyvälle tuulelle. Minä vastasin: piirrä perkele sinä sellainen kone, joka ei ota päähän, josta voisi olla tai tulla hyvälle tuulelle.
(Mattijuhani Särkkä)
~
Ihminen joka ei tee virheitä, ei yleensä tee mitään.
~
Tässä maailmassa on olemassa asioita, joista ihmisen pitäisi puhua erittäin varovaisesti, ja hyvin suurta varovaisuutta vaaditaan siltä, jonka jalassa ovat Onnettaren kalossit.
(Hans Christian Andersen)
~
Jotain hänestä puuttuu, sellaista jota muissa on. Hän ei koskaan näe tulevaisuutta, sitä se on, ei silloinkaan, kun se on ilmiselvää. Se on jonkinlaista epämuotoisuutta, samanlaista kuin pituus. Toiset menevät ovesta, hän kumauttaa päänsä. Kerta tai pari niin rottakin oppii kumartumaan. Kuinka monta kertaa, kuinka pitkä aika siihen tarvitaan?
(Margaret Atwood: Kivettyneet leikit)
~
En pysty ystävyyteen: se vaatii niin paljon. Osaan rakastaa. Siihen tarvitaan vain yksi.
(Eeva Kilpi)
~
Joskus vapaus ei tarkoitakaan lähtemisen vaan jäämisen vapautta.
~
Sinun maassasi
palmujen lehdissä kultaiset reunukset
valo leikkii
kuin kaksivuotias
Sinun maassasi
syleilevät jumalat
iho iholla
Sinun maassasi
yhtä me
yhtä he jotka täällä vihaavat
Sinun maassasi
usko riittää vain rakkauteen
ei sotaan
Sinun maassasi
Minä kaipaan.
Next thing you know
you're awake and screamin
and the clock on the wall
shows 15 minutes past future
I rag my paintings
to remind of an
ancient lullaby
never heard
never seen
one so silent
one so still
And still...
there's everything
in a sudden burst of sunrise
so loud, so clear
in a penetrating blink of an eye
that's where you see it
the lullaby
and the painting
Käärin sinut pehmeään pakettiin
lempeästi rapisevaan paperiin
piilotan
ylimmälle hyllylle, viimekesäisten juhlakenkien taakse
unohdan
että olit koskaan olemassakaan
hengitän taas
omaa ilmaa
Minä päästin irti
otteeni luisti vaikka olisin kyllä pysynyt
päätin irrottaa koska
valoa hohtava aukko
turvaverkon vasemmassa reunassa
houkutti minua
houkutti hyppäämään
toiseen maailmaan
sinne missä yleisö on
missä elämä on
Huhuu?
Olinko jossain täällä?
Löysinkö kotiin?
muistan kuinka
kolkutin oveen
ja se avattiin
mutta minä katosin
muistikuvat päättyvät
Huhuilen
tyhjää
täällä on vain tämä ilma
tämä käsi
tämä olematon huone
ei ketään kotona
ei tänäänkään.
Rakastan sinua
niinkuin kuu tyyntä merta
Rakastan sinua
niinkuin kurjen huuto erämaata
Rakastan sinua niinkuin
metsänpeitossa vaeltava pihapuutaan
Rakastan sinua
niinkuin olisit olemassa
niinkuin tuntisin sinut jo
Ja rakkaus läpäisee ihoni
kietoo kaiken
tuulta hyväilevään
usvanvalkoiseen
pehmeään huntuun
Rakastaessani sinua
rakastan kaikkea
niinkuin olisin jo
sylistäsi täysi
ja ylitse jakaa.
Ruhtinaan pidot
Mato Melkkuri
asettanut kilpensä nojaamaan penkkiin
tarttunut muihin aseisiin
peltilautaseen, kihveliin ja leipäveitseen.
Rujo rastas
juhla-aterialla
ruhtinaan rinnalla
muruja yllin kyllin
Ruhtinas itse
simasaavin kanssa tanssin päättänyt
ei estele pientä vierasta
hiukan silmiään lepuuttaa.
Musta vihollinen
(Herra Korppi, jos tarkkoja ollaan)
juuri rynnännyt saliin
peitsien kolinaa perässään
nyt jo pöydässä istuen tuumaa
ainahan sotimaan ehtii
myöhemminkin.
Pidot jatkuu
kun narri pyörähtää
tahtiin auringon.
Olla yksi tuosta laumasta
kirkuvia puluja
kenties juuri tuo siipirikko
tai sitten se jonka edestä
toiset väistyvät
ei voi tietää
tai ehkä tuo joka
salkku kädessään
ehtii viime hetkellä raitiovaunuun
avaamatta verhoja tiedät
räntää, taas
avaamatta silmiä
tiedät
hyvä päivä kääriytyä
valkoiseen peittoon, taas
tehdä parannus
varmasti huomenna
Olit utelias
Halusit tietää
Jotakin ehkä odotit
mutta et sitä että
rappio tarttuu
hengitysilman välityksellä
ja ettei siinä ole
mitään romanttista
Minä pidän sinut sylissäni
ja sydämessäni sinut,
rakkaani
niin kauan kunnes pudotan
ja kunnes putoan
sylistäni
sydämestäni
rakkaani
vasta sitten
olen kuin
olisin vapaa
Aina menossa jonnekin
iloinen ja toimelias
kiireinen ja elämänmyönteinen
hyvä tyyppi
me tunnetaan se
Sinulla ei ole kiire minnekään
olet mieleltäsi rikki, vajavainen
meillä on aikaa kulkea hitaammin.
Katsot pahaa ja tunnet eläväsi
toivot sen pois olet toimiva
tunteva osa joukkoa
vihasta voimakas
Katsot pientä ja haurasta
paljasta kauneutta
elämän alkua
hyvyyttä viiltävää
se on liikaa
Ei ihminen voi
kasvattaa siipiä
Ihmisen pitää kasvattaa
käsiä, jalkoja, vatsaa
ja päätä
Eipä siinä siipiä tarvita.
Minä tahdon nähdä keijujen tanssin
tahdon tahdon tahdon!
sen jokavuotisen kevään ensimmäisen
minä tahdon
se on kauneinta mitä tiedän.
Siksi minun täytyy valvoa keväisin
koska olen puoliksi ihminen enkä saa kutsua unessa
valvoa ja kulkea
jotta olisin paikalla
kun tanssi alkaa.
Tanssikaa keijut
tanssikaa sade ja sumu pois
tanssikaa kirkas päivä
tanssikaa kesä
Tanssinne on kuin
tonttujen jäljet ikkunan alla
paitsi tonttuja ei tietenkään ole olemassa
vain keijuja on.
Tanssikaa minulle
minä katson
puoliksi ihminen.
Kun maa on hiljaa
jää vain kuvat
hiljaiset, pehmeät
kuvat
s s
s s s s s s
s s s s s s s s s s
s s s s s s s s s s s
a s s s s s s s s s a
d s s s s a s s s s d
e a s a s d s s a s e
d a d s e s s d s
e d e s a s e a
e s d a d
a e d e
d e
e
Onnellisuuden avaimet
hukassa taas
unohtuivat johonkin
syyllisyyden ja
loputtomien suunnitelmien välimaastoon
Ehkä ne jäi sen bussin penkille
johon en lähtenyt
tai junaan johon en nouse
puhtaaksikirjoitetun huomisen mukana roskikseen
turhaan avatun pullon pohjalle
tai kenties sen voitonriemusta kudotun
torkkupeiton uumeniin
Pengotaan
istutaan alas ja mietitään
tässähän ne oli
ihan kädessäni vielä
äsken juuri
s a s d e s a d s e s a s
s d s e a s d e s a s d s
s e s a d s e a s d s e a
d e s a d s a d s e s a d
e a d e a s d e s a s d e
a d e a d s e a s d e a d
e a d e a s a d e a d e a
d e a d e s a d e a d e a
s s s s s s s s s s s
